Hups

Voisiko joku ystävällisesti kertoa mikä saa järkevän ihmisen hyppäämään roskalavalle pelastamaan tuolia jonka voisi kunnostaa, kello 10 illalla? Ja vielä mahdottoman varomattomasti. 

Noh näin tein, ei kovinkaan järkevää kun miettii jälkikäteen. Sillä hetkellä se oli ihan hyvä idea, tuoli oli kuitenkin aika kiva ja olisi sopinut minun uudeksi käsityöprojektiksi. Mutta siinä kun heilautin itseni lavan laidan yli ja laskeuduin alas, niin tottakai toisen jalkani alla oli vanha ikkuna ja arvaattehan miten siinä sitten kävi. Seitsemän tikkiä lopputuloksena. Nice.

Jos sitä vaikka saisi loppuvuoden elettyä tapaturmavapaasti, edelliset tikitkään eivät olleet kunnolla vielä parantuneet kun uutta jo pukkas päälle. ARGH.

-Laura

I'm Late!

Kuinka moni tietää kuinka paljon ärsyttää kun on suunnitellut edellisenä iltana vaikka mitä ohjelmaa aamuksi ennen iltavuoroa,ja nukut pommiin etkä tee loppujenlopuksi mitään niistä? Ne jotka tietää vois nyt huuta HEP ja nostaa käden ilmaan!

Nimittäin minulle kävi TAAS tänään niin. Jos iltavuoro alkaa klo 13, joten siinähän pitäisi keretä tehdä vaikka ja mitä, niin ainakin olin suunnitellut.

Tarkoitus oli herätä 08.30 (kyllä, vaikka onkin sunnuntai!), tehdä RVP ohjelma ja päästää klo 09.00 koiranulkoiluttaja sisälle ja samaan aikaa lähteä toisen koiran kanssa itse pihalle. Tämän jälkeen sitten klo 10.00 oli sovittu treffit tallille hoitoheppani omistajan kanssa että lähtisimme ratsastamaan. Eli ohjelmaa riitti, ja suunnitelma oli hyvä..

..MUTTA toisin kävi. Heräsin klo 09.00 siihen kun ovisummeri soi ja laskin koiranulkoiluttajan sisälle. Eikä mitään muistikuvaa herätyskellon soimisesta. No samalla oven avauksella sitten lähdin lenkille toisen koirani kanssa, sillä lenkittäjä ulkoiluttaa vain Intiaa. Ei tosin ollut niin tehokas lenkki Kenain kanssa kuin olin suunnitellut, tosiasiassa se oli löyhää löntystelyä puiston ympäri, ja kun Intia palasi lenkittäjänsä kanssa, niin erehdyin peiton alle hetkeksi lämmittelemään ja seuraava muistikuva on kun ratsastustreffikumppanini soitteli varttia vaille 11, että et ollut vissiin tulossa tallille. Joo en.

Hyvät oli suunnitelmat, mutta väsymys vei voiton. Ja kyllä ärsytti! Onneksi töissä olikin sitten hiljaista (illan aikana jopa 10 potilasta! wuhuu! ) niin sain eilisen kiireen takia jääneet Fysiikat luettua ja laskettua ja neulottua siihen vielä kaupanpäälle yhden villasukankin!

No huomenna sitten onkin pakko ennen iltavuoroa tehdä RVP-ohjelmaa, pitäisi nimittäin keskiviikoksi osata ohjata se ryhmälle ja keksiä spiikit yms tuntiin liittyvät systeemit. Olen siis Ladylinelle ohjaajakoulutuksessa, vähän tasapainoa pitää hakea liikunnasta tähän hulluun työntekoon ja lukemiseen. Ja hei, älkää missään nimessä luulko, että olen jonkin sortin megajumppakana. Kaukana siitä ;) Tallillakin meinasin pyörähtää, tuskin kuitenkaan ratsastamassa. Ja sitten klo 13 taas työmaa kutsuu.. Onneksi tuolla illat ovat hiljaisia niin saa aika hyvin luettua .. Parasta on kun tästä lukemisesta saa palkkaa ;)

Torstaina kävin helsingissä Konalassa harjakoirien näyttelytreeneissä siskoni henkisenä tukena. Sisko toi Venäjältä maailman ihanimman pennun (omien koirieni jälkeen tietty!) ja sen kanssa nyt sitten treenaa näyttelyjä ja agilityä. Katsokaa nyt kun se on söpö!

            

ps. miksei mun hiukset voi koskaan näyttää hyvältä? Ja miksen mä osaa laittaa niitä tälleen?

The PLAN

Kun mietin mun tulevaa työuraa, niin en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin lääkärin ammatti. Olen nyt n. 3 vuotta tehnyt töitä sairaanhoitajana/ensihoitajana koulun ohella, ja voin sanoa, haluan tietää enemmän ja haluan vastuuta enemmän. Hoitajan homma ei vaan riitä minulle ja unelma ensihoitolääkärin tai anestesiologin urasta elää yhä vain voimakkaampana.

Pienestä asti olen haaveillut lääkärin ammatista, ja mitä vanhemmaksi tulin sitä vahvemmaksi tuo haave ja halu kasvoi. Jostain syystä kuitenkin päädyin (tai siis pääsin) AMK:hn opiskelemaan Ensihoitajaksi, joka on siis ollut aina kakkosvaihtoehtoni lääkiksen jälkeen. Lukion viimeisenä vuotena hautasin siis toiveeni päästä lääkikseen, ja se harmittaa nyt. En panostanut YO-kirjoituksiin ja heitin koko abivuoden penkin alle. Harvalle edes kehtasin myöntää haaveestani lääkikseen pääsystä.

Hieno saavutushan tuo ensihoitaja-opiskelupaikka ja ammatti on (älkää siis käsittäkö väärin, arvostan mahdottomasti tuota työtä, haluan vain enemmän omalta uraltani.. ), ja kouluun pääseminenkin on aika saavutus, vuonna 2007 hakijoita oli 668 kaikenkaikkiaan ,ensisijaisia hakijoita 306 ja 24 aloituspaikkaa, sisäänpääsyprosentin ollessa siis 7.8%. Vastaavat tilastot Oulun lääkiksestä vuodelta 2007 ovat kaikenkaikkiaan hakijoita 620 , pääsykokeen tehneitä 550 ja aloituspaikkoja 124. Sisäänpääsyprosentti siis 22,5%.
Eli siis Oulun lääkikseen pääsy pitäisi olla siis ihan piece of nakki ?! ;)

Tietenkään tilastoihin ei voi enää niinkään luottaa, kiitos vain Galenoksen poistumisen. Sitä ei tiedä kuinka suuriksi hakijamäärät räjähtävät. Toki varmasti hakijamäärät lisääntyy paljon, mutta kuinka paljon sitten joukossa on niitä "haen tässä huvikseni" ja oikeasti saapuvat kokeeseen? Ja lisääkö tämä muutos myös niiden keskeyttäneiden määrää, koska aivan varmasti sisään pääsee niitä jotka lähtevät "koputtamaan kepillä jäätä" kirjoitusten jälkeen, nyt kun ei tarvitsekaan lukea paksua opusta?
Itse en ole välttämättä tyytyväinen tähän muutokseen, sillä hakeminen vaikeutuu huomattavasti niille jotka eivät ole ensikevään abeja ja lukiosta on se viisi vuotta aikaa. Lisäksi koin, että minun vahvuuteni on juurikin se G:n lukeminen , ja siinä voisin sitten "loistaa", kun taas fysiikka on minun heikoin lenkkini. Mutta näillä mennään, turha sitä on surkutella että Galenos poistuu ja tarttua kahta kauheammin laskimeen ja kirjoihin.
Olisi kiva kuulla mitä mieltä muut ovat tästä muutoksesta, varsinkin niiden mielipiteitä joilla on tosiaan lukiosta se muutama tai useampi vuosi aikaa?

Onneksi minulla on nyt nuo YO-kirjoitukset tulossa, niissä korotan lähes kaikkia, paitsi biologiaa ja kemiaa, koska olen niitä jo kerran korottanut (aika huonolla menestyksellä kyllä .. voi kun tosissaan olisi abina ajatellut enemmän,nyt kaduttaa paljon..).
Eli YO-urakkana, suluissa tavoitteni : Äidinkieli (M/E) , Ruotsi lyhyt (M) , Englanti pitkä (L), Fysiikka (E!!), Terveystieto (E/L, olenhan käytännössä tätä lukenut jo neljä vuotta AMK:ssa.. ) ja Matematiikka Lyhyt (E). Tosissaan lähtöarvosanoja en edes kehtaa laittaa tähän.. Miltäs kuullostaa? Impossible?

Kuitenkaan se ei niin mene että kun luen ylppäreihin niin homma on sillä selvä, paljon paljon paljon ja vielä kerran paljon lukemista lisäksi. Olenkin siis kaivanut lukion kirjat Fysiikasta, kemiasta ja bilsasta esiin. Lisäksi hain pikkusiskon vanhat yläasteen kemian ja fysiikan kirjat, niissä on peruasiat simppelisti esillä. Pikkusisko on lukiossa tällä hetkellä ja olenkin myös ahkeraan tutkinut hänen tuntimuistiinpanoja.

Apuna mulla on myös internetix.fi:n nettikurssit fysiikasta, kemmasta ja bilsasta. Voin oikeasti suositella niitä muillekin, saat kysyä opettajilta ja saat palautetta tehtävistäsi. Minua ainakin auttaa kun on jokin deadline tehtävillä ja lukemisella, motivaatio kasvaa suuresti kun joku arvostelee sinun tehtävät ja sinulla on aikataulua.
Niin ja onhan minulla eximian IO matskut, tosin ne on vuodelta 2009, mutta näppäriä kemian ja fysiikan laskuja niissä on.

Mutta jouluun asti otan vähän "iisimmin" , tavoitteena on lukea läpi kurssit ja laskea laskuja. Suunnitelma näyttää tälläiseltä:

MA Biologia 2h -->
TI Kemia 2h -->
KE Kemia 2h -->
TO Fysiikka 2h-->
PE Fysiikka 2h -->
LA Fysiikka 2h-->
SU VAPAA!

Eli nyt jouluun asti 2 tuntia vähintään lukemista/päivä, enemmänkin yleensä, mutta siis VÄHINTÄÄN. Tällä hetkellä Bilsan 1 lopuillaan, fysiikan 4 kurssi puolessa välissä ja kemian 1 menossa. Eniten olen siis keskittynyt tuohon fysiikkaan, kuten huomaatte, ihan vain siitä syystä että se on minulle se kaikkein vaikein aine. Ja siitä on ne kirjoituksetkin tulossa.

Joulun jälkeen sitten alkaa ihan täyspäiväinen (lue: hullunlailla) lukeminen, ja 13.1 valmennuskurssi.
Onkohan muita huippuvalmennuksen helsingin pitkä 2 kurssille osallistuvia?

OHO, tulipas pitkä teksti.. toivottavasti jaksoit lukea!


-Laura

Mä oon hiphop alusta loppuun ja pukeudun niin, että kaikki se tietää

..Eilen siis olin The Circuksessa Wiz Khalifan keikalla, joka oli ihan hyvä. Ei mikään ihmeellinen, mutta ihan menevä. Kuulin ne biisit mitkä tiesinkin, ja sehän riitti mulle.

Keikasta mulla ei sen kummemin ole sanottavaa,mutta yleisöstä kylläkin. Siinä kuivin suin kun katselin ihmisiä, olin positiivisesti yllättynyt siitä,etten nähnyt montaakaan perinteistä wannabe-räppäriä viisitoista kokoa liian suurissa housuissa ja hupparissa ja lippis päässä. Kyllä te tiedätte minkänäköistä jengiä tarkoitan.

Sen sijaan räppi tyyli on muuttunut siistimpään tyyliin. Lippiksiä toki näkyy vieläkin, pipot alkaa olla myös melko yleisiä. Mutta kaiken kaikkiaan, housuissa haarus ei roiku nilkoissa eikä yhtään ainoaa hupparia näkynyt! Ainakaan sellaista perinteistä Karl Kanin hupparia. Hupparit ovat syrjäyttäneet erilaiset neuleet, kauluspaidat sekä printti t-paidat. Farkutkin ovat oikeaa kokoa! tämä on kyllä pelottavaa myöntää, aika moni räppäri näytti mielestäni jopa komealta?! Tää uus tyylisuuntaus joka vallitsee tällä hetkellä rap ja hiphop piireissä ainakin sopiii minun silmälle!

Jo muutaman vuoden olen katsellut kuinka tämä uusi tyyli on alkanut pikkuhiljaa valtaamaan räppäreiden vaatekaappeja, suomessa varmasti asiaa ovat edistäneet Herrasmiesliiga, erityisesti Cheek, ja muut näiden miesten perässä. Enää ei ole Cool pukeutua jättisuuriin vaatteisiin vaan on paljon tyylikkäämpää erottua joukosta merkkivaatteilla. Ja pukeutua oman tyylin mukaisesti, eikä siten, että kaikilla on samanlaiset vaatteet. Ja minun ilokseni kauluspaidat ovat vihdoin pop räppipojilla! Itse ehkä kuvailisin tätä tyyliä sekoitukseksi preppy-emo-hiphop- tyylien välillä. Me likes!










Tänään oli pyhä tarkoitus paneutua fysiikan ihmeelliseen maailmaan, mutta sitten tapahtui asioita ja ajatus vain herpaantui kokoajan toisaalle.. katsoin siis parhaaksi, että tänään on vapaapäivä lukemisesta.. Sain tehtyä jopa kaksi laskua, WOHOOO! ..jos vaikka huomenna sitten..


-Laura

Why should the thieves have all of the fun?

Jos päivä alkaa siten, että voit rauhassa sulkea herätyskellon ja huomata että tyynyt ja peitto ovat täydellisen hyvin, voi olla aivan varma ,että päivästä tulee hyvä. Näin kävi siis tänään, herätyskello soitti 08.30 -turhaan! Suljin sen ja käänsin kylkeä. Ah sitä autuutta! Tunnin kuluttua sitten nousin viemään koirat ulos ja Incubus soimaan ja takaisin peiton alle. Täydellistä, etten sanoisi.

Jossain vaiheessa aamupäivää sitten kasailin itseäni ylös peittojen alta, ja pakkasin itseni ja koirat Nissanin kyytiin ja eikun Helsingin suuntaan. Kävin nopsasti sikon luona teellä ja siitä sitten Tuusulaan ystävän luo katsomaan 3 viikkoisia harjakoiran pentuja! Voi apua mitä ihanuuksia sieltä löytyikään! Jos minulla ei olisi kahta harjista jo kotona, niin aivan varmasti olisin varastanut nuo kaikki kolme kotiini! Katsokaa nyt näitä, kuka voisi olla rakastumatta näihin!!! Tosin yksi vain suostui yhteistyöhön kameran kanssa.. mutta ehkä te jotain saatte irti näistä kuvista!

Mä haluun kans tälläsen!!

Pentujen tuoksuttelun ja Vaniljateen jälkeen kiireellä sitten valmistautumaan Wiz Khalifan keikalle. Keikka oli Circuksessa, ja alkoi jo 21.30 joten kiirettä piteli. Keikka oli kyllä niin hyvä kuin odotinkin, en kyllä ole mikään suurin fani ja ilmaisen lipun vuoksi oikeastaan tuonne meninkin.. En siis olisi kyllä itse välttämättä keikasta maksanut, mutta kyllä se ihan hyvä oli ja huomasin laulavani mukana black and yellow, black an yellow...

nyt nukkumaan, huomenna sitten lisää keikasta, oon liian väsynyt analysoimaan nyt !

-Laura

sweet memories

kävelin tänään vähä jännittyneenä vanhalle lukiolleni ilmoittautumaan yo-kokeisiin keväälle. Menen siis korottamaan tuota mahdottoman surkeaa paperinpalaa joka minulle kouraan annettiin keväällä 2007. Voi kun sitä olisi abi-vuonna jaksanut panostaa niin ei tarvitsisi mennä nyt 23 vuotiaana korottamaan numeroita.

Mutta voi kuinka vanhaksi tunsinkaan itseni niiden pienten lukiolaisten joukossa odotellessani vuoroani koulusihteerin puheille. Saatikaan kun käytävällä pörräsi yläasteen oppilaita, pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin olevani osaa jopa 10 vuotta vanhempi! Heikommalle voisi siinä iskeä ikäkriisi päälle!

Koulusihteeri ei ollu ikääntynyt päiväänkään, samoin kuin lukion Lopo , jonka näin pikaisesti myös. Koulusihteeri oli myös aivan yhtä kärttyinen kuin ennekin. Ah näitä muistoja jotka palaavat mieleen.

Muistojen lisäksi mieleen iski pieni stressi, tästä tämä urakka nyt oikein todenteolla alkaa. Toki lukeminen pääsykokeisiin on alkanut jo, mutta se on mielessäni ollut niin kaukana vielä, että en ole vielä kerennyt panikoimaan. Nämä yo-kokeet toimivat hyvänä välietappina ja "tasokokeena" ennen itse grand-prizea, eli pääsykoetta.


xo
Laura

Nyt se alkaa.

En ole koskaan oikein osannut kirjoittaa blogia, aina kuitenkin olen sellaisen omistamisesta haaveillut ja kateellisena lukenut muiden blogeja jotka ovat täynnä tekstiä ja kuvia ja elämän ihanuutta. Kuvia ja tekstiä varmasti löytyy täältäkin, mutta elämän ihanuudesta en mene vannomaan että sitä täältä löytyisi. Tarkoituksenani on siis kertoa maailmasta minun silmin, ja toimia jonkin sortin lukupäiväkirjana pääsykokeisia varten.

Mutta, koska en osannut päättää,että mitä aihetta tämä blogi käsittelisi, tuumailin, että miksi pitää kategorioida? Miksi pitää olla puhtaasti muotiblogi (ei, älä pelästy, olen niin melko tyylitön ettei mun kannata edes julkaista asukokonaisuuksiani joka päivä täällä..), leivontablogi tai pääsykoe-luku-projektiblogi? Pidän leipomisesta, joten satunnaisesti näitä oheita kuvineen toivottavasti löytyisi täältä. Samoin kuin edistymiseni luku-urakassani. Täältä löytyy siis melkoinen sekasikiö-blogi!

Tämän blogin idea on motivoida ennenkaikkea minua lukemisessani ja purkaa päivieni angstia/iloja. Jos et pidä kirjoituksistani, niin älä lue!

Laura